"On kaunis hohde hankien..."

Heporannan väki toivottaa kaikille oikein

"Jos on liian vähän aikaa

kokeilehan tätä taikaa:

kääri kiire joulusukkaan

sano sille "mene hukkaan".

Johan loppuu turha touhu

saapuu rauhallinen Joulu."

Bamse tuli taloon.

Viime sunnuntaina meille tosiaan muutti suloinen pikku karvakeko.
Lähdimme aamuhämärissä jo ajamaan Seinäjoelle, Rambo lähti myös mukaan.

Meitä oli vastassa Rambon emä Cara, sekä kaksi vilkasta pikkuvesseliä.
Rambo tuli todella hyvin juttuun pikkuisten kanssa, emänsä taas ajoi isoveikan koko ajan pois.
Pennuista oranssisoopeli oli meille varattuna, musta pääsi ilmeisesti uuteen kotiin eilen.

Tässä hän siis on, Taikasuden Frank Rock Sinatra eli kotoisemmin Bamse.

Bamse on kyllä nimensä veroinen, varsin sisukas kaveri.
Se kiipesi jo toisena päivänä ulkorappuset ylös, joihin taas Rambolla meni pari viikkoa ja se oli silloin, kun rappuset tehtiin, jo kolmevuotias. Päätyrappuset, joista useimmin kuljemme, kannan sen, ne ovat pienelle vielä liian jyrkät.

Mikäs tää on?

Kotona Rambo on suhtautunut pikkuveikkaan vähän jopa pelokkaasti.
Rambo ei tosin ole nähnyt pariin vuoteen hirveästi muita koiria, joten sen sosiaaliset taidot on aika nollassa. Lisäksi Bamse vielä pyytää leikkimään ja hyökkii niskaan, niin on siinä toisella kestämistä.
Olemme tietenkin huomioineet myös Ramboa ja nyt koirat jo leikkivät yhdessä, mutta lähelleen Rambo ei pientä vielä hyväksy nukkumaan, vaikka toinen olisi välillä vähän kainaloon menossa.

Oli pikku leikkituokio pari tuntia sitten.

Olen opettanut sitä jo istumaan ja lisäksi tunnistaa nimensä ja tulee ulkona luokse, kun kutsutaan. Osaa myös odottaa ulospääsyä ja tassujakin on kuivailtu. Yöt on nukkunut hyvin, ekana yönä vähän vinkui, mutta toisena nukkui, kuin tukki.
Muutama pissalammikko on sisälle päässyt, mutta nekin ovat johtuneet ihmisen hitaudesta, eikä niinkään pennusta. Uskon että siitä tulee melko pian sisäsiisti, Rambokin oppi aikanaan nopeasti.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita osat 1 ja 2.

Huomenna käytän Bamsea sen verran eläinlääkärissä, että saadaan se rokotettua.

Blogi laahaa (hääblogin takia) aikalailla jäljessä, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa näyttelyistä, niitä on nyt kahdet rästissä. Yritän kalastella niitä kuvia (eli muistaa maksaa ne) niin saadaan nekin eetteeriin.

Bamse ja koiraa isompi keppi.

Kivaa joulun odotusta kaikille, vaikka ei kyllä ilman puolesta siltä yhtään tunnu!

Sadepäivän tunnelmia.

Tälläisinä päivinä on ihan kiva omistaa poni.
Vaikka vähän sataakin.

Enpä olisi taas meidän heinävatsasta uskonut.
Olen järkyttynyt.

Kirjoitan näistäkin joskus paremmalla ajalla.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Perheenlisäystä tulossa!

Viime viikonloppuna kävimme kääntymässä Kaalisaaren mätsäreissä Sa(a)stamalassa.
Keli oli mahtava ja meidän kisaaja käyttäytyi kiitettävästi.
Lätisen mätsäreistä myöhemmin, kun saan muutaman kuvan.

Mutta.... *rumpujen pärinää*, kattokaa nyt mikä luttana meille muuttaa!
Voi hellanlettas sentään.

Kuva Kennel Taikasuden

Oi, hän on NIIN suloinen!
Vai voiko joku väittää vastaan?

Porin kunkkarit ja muita kuulumisia.

Jospa päivittäisi tätäkin blogia välillä...

Mukavastihan tämä kesä tässä on taas mennyt. Jummi on kolmatta kuukautta orilaitumella ja kotona olevatkin pääsivät heinähommien jälkeen vihreälle.
Investoin tänä kesänä omaan heinäpöyhimeen ja hyvin se toimikin. Vähän ruosteisen yksilön löysimme naapurikunnasta, halvalla sai kerrankin hyvän.
Viime viikonloppuna myös kunnostauduin ja pesin tallin. Oli muuten olkapäälihakset kipeät sunnuntaina. Mutta talli kiiltää, kelpaa taas syksyllä laittaa hevoset sinne.

Roopesta käytiin ottamassa palkintokuvat ja nyt sitten odotellaan, koska saadaan potretti seinälle. Valitsin ihan vain tuon kuvan 0090, selkeä kokovartalopotretti on mielestäni paras. :)
Kuvia voi vilkaista täältä. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin, kiitos Petralle!

Orit maililla

 Viime viikonloppuna poikkesimme Porissa kunkkareissa.
Ja minä rakastuin. Ravikuningas Köppinen, oi mikä ihana ori! Luin jutun HU:sta ja on kotona kiltti kuin mikä. Siinä vasta mies meidän pikku ikiliikkujalle. Toivottavasti Köppinen astuu ensi kesänä, koska täältä lähtisi yksi tammarouva vähän riiulle. Juu ja Dream Pedigree on testattu, Vieteri 5+4.

Köppinen

 Muuten kunkkareista jäi vatsaan lakuja ja lettuja, en edes ostanut mitään muuta, kuin kunkkaripinssin, joita olen kerännyt vuodesta 1999. Kasa valokuvia on myös koneella. Harmittamaan jäi kummallinen järjestely, jossa kuvia ei saanut jäädä ottamaan aidalle ja Hullumiehen sijoitus. Hullumies on sukua Kuulalle emälinjansa kautta ja kumminkin sellainen koko pitäjän hevonen, olisi kuninkuuden suonut. Ties vaikka olisi päässyt kakkukahveelle. :)

Hullumies

 Rambolla oli vähän ikävämpää tuossa pari viikkoa sitten.
Siltä puhkesi toinen anaalirauhanen. Koira oli ollut vähän vaisu ja ajattelin, että helle sitä riivaa. Sitten sunnuntai-iltana toinen rauhanen tosiaan puhkesi. Haju oli melkoinen ja koira ei tietenkään antanut perperiinsä mielellään koskea. Ilmeisesti kipu kumminkin helpotti, koska oli paljon pirteämpi sen jälkeen. Maanantaina menimme sitten katsomaan eläinlääkäriä. Hän tarkasti molemmat rauhaset ja ne olivat tyhjiä. Antibiottikuurin sai, ettei puhjennut rauhanen tulehdu. Kuuri loppui torstai-iltana ja maanantaina olisi tarkoitus mennä vielä tarkastukseen, että kaikki on ok.
Ramboa ei ole anaalirauhaset ennen vaivanneet, eikä tämäkään tapaus itsestään varoittanut.
No, säikähdyksellä selvittiin, toivottavasti ei uusi.

Rambo nauttii kesäpäivästä keinussa.

Syksy tuo tullessaan Jummin kärryihin opettamisen, sitä kun ehdittiin vain ajaa takaa ennen laidunta. Lisäksi Roopen kanssa olisi tarkoitus suunnata Loimaan rotunäyttelyyn ja olisihan sitä jotkut mätsäritkin kiva käydä pyörähtämässä. :)

Kivaa loppukesää kaikille!

Honkola Horse Show II 29.5.2014

No niin, viimeinkin sain kuvia näyttelystä, joten voin kirjoitella tännekkin niistä. :)
Honkola Horse Show II oli tosiaan helatorstaina 29.5.2014.

Team Heporanta tulossa, alta pois!

Meillä meinasi tulla pikkuisen kiire, kun naapuri, jolta lainasimme kopin, oli aamupäivällä hiitillä.
No, kerittiin kuitenkin, mutta en ehtinyt hevosia juurikaan lämmittämään, koska Roope olikin ensimmäisessä parissa ja sen jälkeen jokaisessa parissa minun esitettävä, ei jäänyt aikaa kuin aina toisen parin aikana vähän lämmittää. Lisäksi lämmitysalue oli aika pieni ja sitten kun ihmiset on siellä poikittain hevostensa kanssa ja hiekkaa kolme metriä, niin hankalaahan se vähän oli. Varsinkin Jummin kanssa, se kun oli ensimmäistä kertaa isossa maailmassa ja arvatenkin loikki ympäriinsä.

Olimme Roopen kanssa ensimmäisessä parissa toisena, ison puoliverisen parina.
Meidän vuoro tuli ja Roope oli normaaliin tapaansa todella vetelä. Tai käynti on reipas, heittää melkein raville välillä, mutta sitten ravissa se ei poispäin tuomareista (tammoista) haluaisi mennä millään. Olin asettelemassa ponia seisomaan ja vedin sitä eteenpäin korjatakseni jalkojen asentoa.
Yhtäkkiä päävehkeet jäi käteen... Nanosekunnin ajan seisoin siinä päävehkeet kädessä "voi vi***.."- ehdin ajatella. Ponin silmä kirkastui siinä samassa, kun se tajusi olevansa vapaa ja siinä samassa kauemmas minusta.

Poni vapaalla jalalla.

"Voi hitsiläinen, kiinni jäin."

Harmi, kun kukaan ei saanut kuvaa siitä, kun se pukitti ja sitten kuului pieni "iu". Minua lähinnä nauratti, vaikka tilanteessa ei juuri mitään hassua ollutkaan.
Herra 47 ei onneksi tajunnut , että olisi voinut livahtaa väliaidan virkaa toimittaneen muovinarun alta naisiin verryttelyalueelle. Ei, hän yritti portista. Kiitos parinamme olleelle ruunalle(?) ja hänen omistajalleen portin tukkimisesta. Muutaman kerran liikkeitä esiteltyään Roope suuntasi taas portille ja ystävällinen nainen loikkasi salamana kentälle ja otti herraa kaulasta kiinni.
Poni tiesi, että peli on pelattu ja antoi laittaa päävehkeet takaisin. Kiristelin leukaremmin ja takaisin kolmioon. "Saitteko nyt ravin?" - kysyin tuomarilta. "Parani huomattavasti"- oli vastaus. 

Loppu menikin sitten kunnialla ja sitten Tiinan toisen hevosen kanssa kehään menoon valmistumaan.
Esitin Jaanin, Jyminän ja Jummin vielä ja sitten meidät komennettiinkin pois verkka-alueelta, kun loppupään hevoset halusivat tulla valmistautumaan.


Täytyy nyt vähän antaa tässä kyllä palautetta tapahtumajärjestäjälle.
Ymmärrän, että kenttä on keskellä urheilualuetta ja urheilukentälle ei saa hevosen kanssa mennä, mutta alue on vähän pieni, kun hevosia on noin paljon ja joukossa oreja. Mekin olisimme voineet viedä hevoset koppiin, mutta kopeille oli kumminkin muutaman minutin kävelymatka ja lisäksi sinne ei kuulutuksia kuullut. Oli kiva seistä vesisateessa kylmässä tuulessa ja yrittää keksiä, että missä kävelyttää varsaa, joka ei halua seistä paikallaan ja jota tuomari käski pitää liikkeessä ennen sinisten kehää. Varsinkin kun joka nurkalla oli joku tamma, jonka käsittelijällä ei ollut mitään havaintoa siitä, ettei voi tuoda sen otuksensa persettä orin nenän eteen.

Poistuessamme kentältä sattui sitten yksi vaaratilanne. Olimme viemässä poikia pois, minä toin Jummia ja isäntä Roopea. Jummi nyt ei tytöistä oikein vielä mitään tajua, mutta Roope tajuaa. En tiedä, miksi edellämme mennyt hevonen yhtäkkiä pysähtyi ja lisäksi vastaan tunki hevosia siinä kapealla hiekkatiellä, mutta Roope hyppäsi edessään ollutta suomenhevosta päin. Ilmeisesti yritti päästä pukille tajuamatta kokoeroa. Suokki tietysti säikähti ja loikkasi urheilukentälle kaataen taluttajansa. Onneksi kenellekkään ei sattunut mitään, mutta kyllä siinä pelästyi yksi jos toinenkin.

En ymmärrä, että eikö ihmisillä ole mitään tilannetajua? Eikö jokainen hevosen kanssa liikkuva tarkkaile ympäristöään? Kyllä minä ainakin katson jo kotona lähtölistoista, että kuinka paljon oreja on paikalla ja tiedän sitten olla viemättä hevostani niiden lähelle.

Ymmärrän senkin, että ratsastuskouluissa ei ole oreja ja jos on, niin ne on isoja ja pahoja. Ainakin niin pikkutytöille sanotaan ja sitten kaikki on ihan kauhuissaan, kun tuolla on ori! Iik!
Orien käsittelyä pitäisi silti opettaa jossain, myös niille pikkutytöille. Vaikka ihan vain näyttää, ei tarvitse antaa mitään hullua pv-oria kenenkään talutettavaksi. Pitäisi neuvoa ja kertoa orin käytöstavoista. Jonkun pitäisi kertoa, että orit on samanlaisia, kuin muutkin hevoset, mutta niiden kanssa ja niiden lähellä täytyy muistaa varautua kaikkeen ja omalla toiminnallaan ehkäistä vahinkojen sattumista. Eikä tunkea sen tamman persettä poikittain orin eteen.

Orit on monta kertaa fiksumpia, kuin neitimäiset tammat tai pahankuriset ruunat. Minulla on ollut neljä hevosta, joista kolme on ollut oreja ja voin sanoa, että Kuula näistä kaikkein vaikein on, kun hänellä on joskus vähän kiima tai muuten kiukuttaa, niin kuin meitä naisia yleensä.
En aijo silti ruunata näitä herrojani ja aijon jatkossakin käydä mätsäreissä ja näyttelyissä niiden kanssa. Koska ei niitä voi pumpulissa pitää sen takia, että niillä on munat.
Jummistakin on kuoriutumassa siisti nuorimies, tuomarikin kehui sitä, kun hän oli niin nätisti. :)

Mites loppupäivä näyttelyissä sitten meni? Jossain vaiheessa alkoi tosiaan sataa ja minä yritin pitää Jummin liikkeessä, kun se vähän könkkäsi takasta ravissa. Roope oli porukan ainoa punainen, kaikilla muilla oli siniset. Menimme sitten sinisten kehään, josta Jummi nostettiin punaisiin.
Isäntä joutui tulemaan Roopen kanssa kehään..
No, Jummi pääsi pois, mikä nyt oli tietysti arvattavissa, sehän on täysin kehittymätön vielä.
Minut palkittiin parhaana esittäjänä, sain ihan älyttömän painavan satulatelineen. Siitä ei nyt ole kuvaa, mutta epäilen, että tallista kaatuu seinä, jos laitan sen sinne. x) Se on kyllä hieno teline, kyllä sille jotain käyttöä keksitään.

Vaihdoimme hevosia ja minä jatkoin Roopen kanssa. Pikkuhiljaa siinä porukka karsiutui, palkittiin upeinta harjaa ja söpöintä ponia, kunnes yhtäkkiä tajusin, että meitä oli vain kolme...
Ajattelin vain, että "ei perkele, poni pääsi kolmen parhaan joukkoon."
Sitten meidät pyydettiin keskelle ja kolmantena palkittiin iso valkoinen tamma, jonka omistaja meinasi revetä riemusta. :) Kakkoseksi tuli täpäkkä vuonistamma ja Roope sitten korjasi potin.
Saimme Hööksiltä hienon sinisen loimen, jossa on oikein koristeellinen häntälenkki. Se puettiin Roopen päälle ja lisäksi sain lippiksen ja pussin Canelo-korppuja. Voittaja sai myös muotokuvauksen, mutta soveimme Petran kanssa, että hän tulee meille kotiin jonain kauniina päivänä ottamaan kuvat, kun näyttelypaikalla tosiaan satoi. Lisäksi Roope näytti todella kyllästyneeltä jo koko touhuun, ei jaksanut enää edes tytöille ehdotella, kun olimme voittajapotretissa kaikki kolme.

Että sellainen päivä. Ensi kerralla otan mukaan jonkun kolmannen, joka voi pitää hevosta sillä aikaa, kun itse pukisi vaikka lisää vaatteita päälle. Ja joka kantaa kaikki palkinnot, se teline painoi ihan tuhottomasti! Roope oli muuten jälki-ilmoittautunut, päätin ilmoittaa sen mukaan, kun sieltä oli jäänyt hevosia niin paljon pois ja Jummilla oli seuraa kopissa. Että ihan hyvin sitä kävi. :)

Kiitos Petra Vesalalle / Petrus Kuvat kuvista, käykää sivuilla katsomassa lisää tunnelmia näyttelyistä, sekä muita Petran upeita kuvia.

Jummin laitumelle lasku.

Kävin äskettäin tekemässä hevosille heinämaan alkuun / tallin nurkalle pienen laitumen ja hitto, mutta siellä on kylmä!
En tosiaan tarkene tuolla ulkona mitään puuhailla, joten päätin tulla päivittämään tätäkin blogia välillä.
 

Pari viikkoa sitten veimme Jummin kesälaitumelle.
Sain sille laidunpaikan puolen tunnin ajomatkan päästä, Sastamalan puolelta.
Laidun oli juuri sellainen, mihin minäkin haluaisin vuotiaana orivarsana päästä kavereiden kanssa kirmaamaan.
Metsälaidun ison peltoaukean kera, tilaa ja ruokaa silmän kantamattomiin. Sekä tosiaan sitä metsää, johon pääsee sään/itikoiden suojaan.

Siinä se meidän "pikku" Jummi on!

"Nää narukaulat käy päälle!"

Matka laitumelle sujui hyvin, Roopen ollessa seuraneitinä.
Kavereina oli kaksi lämpöistä ja meidän rääpäle kasvoi parissa sekunnissa ihan silmissä ja muuttui oikein miesten mieheksi. Lämpöisistä toinen kumminkin lasautti Jummin alta aikayksikön maan pinnalle, antamalla tiukan potkun kylkeen. Sitten mentiin toiseen päähän, kunhan oltiin ensin tutkittu kivennäisastiat.

Kotiin tullessa meille sattui sitten pieni äksidentti. Isusta puhkesi vasen takarengas. Oltiin jo Kiikan kohdalla tulossa, kun auto rupesi siihen malliin vatkaamaan, että jotain oli vialla. No, bussipysäkille stop ja ihmettelemään a) missä on vararengas? b) missä on tunkki? c) onko vararenkaassa ilmaa? d) miten hitossa sen saa tuolta auton alta pois?
Emme meinanneet ensin keksiä, että miten renkaan saa ihan oikeasti pois auton alta, mutta sitten minä sanoin olevani nainen ja hakevani ohjekirjan. Sieltähän se selvisi! Ei muuta, kuin uusi rengas alle ja matka jatkui.

Tässä täytyy taas kehua ponia. Sillä oli heinäverkko ja avasin sille etuoven. Siinä poni sitten nautti eväitä ja katseli maisemia, tippakaan hermostumatta, vaikka ohi suhahteli rekkoja ja muuta liikennettä. Ihmetteli varmaan vain, että miksi me siihen pysähdyimme. Toista tuo meidän tamma, olisi varmaan pistänyt kopin päreiksi ja kaivanut itsensä kiinaan hermostuksissaan.

Hevosilla oli autotallin takana pieni pikalaidun. Tai Roope oli vanhassa tarhassa ja Kuula, joka nyt pysyy vaikka paalinarun takana, oli aidassa, jonka pystytin viidessä minuutissa. Paikat tulee putsattua ja hevoset on tyytyväisiä. :)

Kai sitä saa etsiä jostain toppahaalarin, että tarkenee tuolla pihalla sitten värjötellä.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!