Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa...

Viime päivityksessä manasin kurjaa keliä.
No olihan tuossa välissä jo muutaman viikon pakkasta ja luntakin, mutta taas ulkona on tasaisen harmaata... Plaah.

Hippoksesta tuli sähköpostia ja uusi nimiehdotukseni meni ainakin näillä näkymin läpi. Heppaan oli jo Jummille vaihdettu uusi nimi, mutta paperit eivät ole vielä kotiutuneet. Jummi jää varsan lempinimeksi, mutta tästä lähin se on virallisesti sitten Kesä-Suhari.

Jollekkin vuosia minut tunteneelle nimi varmaan aukesi heti.
Katselin, että kaikilla muilla viime vuonna Kesä-Totolle syntyneillä varsoilla oli nimessään tuo kesä. Joten päätin laittaa meidän pojalle myös sen kesän nimeen. Suhari, no ensimmäinen hoitohevoseni oli suomenhevosruuna Poika-Suhari. Halusin siis kunnioittaa nimellä minulle hyvin tärkeää hevosta, joka opetti minulle valtavasti.

Ympyrä sulkeutuu tässä samalla.
Kesä-Toton emänisä on Poika-Luonnos, joka oli myös Suharin isä. Minulla oli joskus aikanaan myös toinen Poika-Luonnoksesta ollut hoitohevonen ja ne ovat luonteeltaan aivan ihania. Oikku tosin oli oikea suomenhevostytön unelma-ori, vprt ja täysin liinakko. Ai että, sellaisen hevosen, kun vielä joskus saisi... Suhari on ilmeisesti värinsä puolesta tullut emälinjaansa, eikä meidän Jummissa kyllä ole ripaustakaan tuosta Poika-Luonnoksen vaaleudesta, mutta jospa ne mukavat luonteenpiirteet sitten...

Oheiset kuvat on skannattu joskus vuosia sitten ja ne on otettu joskus kultaisella 90-luvulla ja niissä tosiaan tuo Poika-Suhari.
Suhari myytiin 1999 ja törmäsin siihen vielä kerran 2000-luvun alkupuolella, kun opiskelin Ypäjällä. Sen silloinen omistaja oli lähtenyt vanhan herran kanssa Ypäjälle kursseille. Onneksi tarkkasilmäinen kämppikseni oli bongannut hevosen ja tunnistanut sen samaksi, joka oli seinälläni olevassa kuvassa, sain kohdata ruunan vielä kerran. :)

Olin mennäviikolla ahkera ja kirjauduin Sukupostiin sen verran, että pyysin vaihtamaan Jummin nimen ja latasin sille muutaman kuvan.
Kuvat ovat varsakuvia viime kesältä, otan siitä 1-vuotiskuvat heti, kun ilma on jotain muuta, kuin harmaa. Varsaa ei enää samaksi kyllä tunnista, sen verran on pojan väri vaihtunut. Jummisen sukuposti-sivua voit ihailla tästä.

Viime postauksessa vouhotin myös tulevista häistämme.
Häähössötykselle perustin oman blogin, joka toimii samalla ideapankkinani, enkä saa läheisiäni niin hermostumaan, kun voin länkyttää häistä ihan kuuroille korville netissä. :)
Hääblogiin voi tutustua täällä.

Talviloma muutaman viikon päästä! Taidan hiihtää ihan raivona koko viikon.
Meillä on muuten painavat kärryt hiekkapuhalluksessa paikallisella metallipajalla. Pitäsi varmaan nekin remontoida uuteen uskoon, että pääsee taas ajelemaan. Värväsin jo isän mukaan Jummin ajo-opetukseen, joka olisi tarkoitus kohta aloittaa. Ei tiedä isä, mihin lupautui. ;)

Ikuinen syksy

En tiedä tuntuuko kenestäkään muusta eteläisessä suomessa asuvalta, että meillä on vain ikuinen syksy? Täällä on ainakin ollut viimeiset 3kk syksy. 
Tänään on onneksi pakkasta ja se näyttäisi ainakin hetken jatkuvan.

Meillä on kyllä Roope jo sitä mieltä, että kevät on tulossa, siitä irtosi jo viikolla vähän talvikarvaa.

Varsa on nyt sitten vieroitettu emästään. Aloitimme hienovaraisesti pitämällä niitä yöt eri karsinoissa ja päivät samassa tarhassa, mutta viime viikonloppuna teimme väliaitaan pienen vahvennuksen ja laitoimme Jummin Roopen kanssa ja tamma jäi omaansa. Kuula oli seuraavana aamulla aidalla katsomassa, kun Jummi tuli ulos. Hörähti kerran ja sitten katsoi varsaansa "tossa kakarassa on jotain tuttua" - ilmeellä ja meni sitten syömään heiniänsä. Oikea supermamma. Nyt se näyttää jos siltä, ettei edes muista, että varsa oli vielä viikko sitten perässä.

Hippokseltakin tuli kirje. Jummin nimi ei sitten käy, on olemassa jo ori Jummi Jammi. Ei tullut sitten tuolla kirjoitusasulla mieleenkään katsoa Hepasta...
No, uusi ehdotus on lähtenyt matkaan ja rekisteripaperit saadaan toivon mukaan pian.
 
Sitten pieni varoituksen sana.
Meillä oli viime sunnuntaina kihlajaiset. Tai siis pidimme kahvinjanoisille sukulaisillemme kihlajaiskahvit. 

Kihloihin menimme jo marraskuun lopulla, mutta koska oli tuo joulu ja uusi vuosi ja kaikenmaailman pikkujouluja siinä välissä, niin pidimme kahvit vasta nyt.

(Kaikki leipomisblogi-tyypit pistää tässä nyt silmät kiinni, en osaa tehdä reunapursotuksia...)
Eikö ole ällön hempeä?

Varoituksen sana ei siis koskenut järkyttäviä kakkukyhäelmiäni, vaan sitä, että blogissa saattaa esiintyä jatkossa erinäistä sekoilua häistä...

Koska olen antanut itselleni luvan kirjoittaa tänne muustakin, kuin eläimistäni, niin jatkossa saatetaan nähdä outoja ideoita häihin, joskus, enhän ehdi tätä muutenkaan päivittämään...

Mutta jos tuntuu, että haluaisin kirjoittaa häistä paljonkin, niin sitten teen häähuumallemme oman blogin, lupaan.
Häitä juhlimme (toivon mukaan, mikäli sulhaseni ei sitä ennen kyllästy totaalisesti minuun/eläimiini/häähössötykseen) kesällä 2015.

Mutta oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille, täytyy varmaan nousta tästä koneen vierestä ja mennä vaikka siivoamaan.

2013 kalkkiviivoilla

copyright Microsoft free clipart

Uuden vuoden juhlinta on alkanut jo ainakin täällä Huittisissa, keskustassa näytetään ampuvan raketteja, mutta meidän nurkilla ei kukaan ole moiseen vielä innostunut. Itse emme ostaneet raketteja ollenkaan ja tuskin niitä tuolla tuulessa olisi syttymäänkään saanut.

Hevoset syövät tarhoissa heiniä ja katselevat välillä taivaalla välkkyviä valoja. Jummikin ottaa täysin lunkisti, ei paljon raketit haittaa.

Rambo on kiinnostuneempi riehumisesta pallon/sukan kanssa ja tuntuu, ettei se edes noteeraa paukahduksia.

Me tästä mennään kohta ottamaan hevoset sisääb ja sitten saunomaan, katsotaan jaksaako tässä mitään sen kummempaa tänään enää tehdä.

HEPORANNAN VÄKI TOIVOTTAA KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JA TAPAHTUMARIKASTA UUTTA VUOTTA 2014!

Ensi vuonna taas uusin kujein. ;)

Musta joulu.

On kyllä TODELLA jouluinen olo täällä vesisateen ja kuran keskellä.
No, ei kai sitä joka joulu voi lunta ja pakkasta olla.

Meidän joulu on mennyt rauhallisissa tunnelmissa, hevoset saivat eilen porkkanoita ja leipää ja Rambo herkutteli koirankekseillä ja sai muutaman uuden pallon taas hukattavaksi.

Ohessa muutama kuva meidän joulusta.

Joo, meillä on joulunakin pääkalloja. :)

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!


 

Onnea Rambo 3v.!

Meidän ihana pikkuvesseli täyttää tänään jo kolme vuotta!

Rambo on juhlinut synttäreitään nauttimalla kana-porkkanafileherkkuja, leikkimällä pallolla ja ottamalla torkut.

Muuten elämä täällä pellolla on ollut rauhallista. Ja kuraista.
Pakkasta kaivataan! Onneksi tänään on ollut maassa sellainen pikkuhärmä koko päivän.

Mulla olisi paljon julkaisemattomia kesäkuvia ja muuta, tuntuu vain tyhmältä julkaista jotain vanhoja kuvia, tuo Rambon kuvakin on otettu kesällä mökillä...

Jummi käytiin eilen tunnistamassa ja samalla se myös rokotettiin. Varsa käyttäytyi varsin mallikkaasti, se ainoastaan yritti ensitöikseen haukata eläinlääkäristä palan. x)

Mutta palataan myöhemmin taas asiaan, ehkä jouluna viimeistään laitan uusia kuvia...

Onnittelut syntymäpäivän johdosta myös Julille ja Bhavatalle!

Ristiäiset

Arkeen on taas palattu.
Maanantaina palasin hangonkeksi-hymy naamallani töihin ja tänään jo liimailin tuotetarroja mm. otsaani ja pojat käski lähteä kotiin. :)
Ehkä tuotetarra otsassa ja hangonkeksi oli jotenkin traumatisoiva yhdistelmä.
Pidän työstäni, oikeasti.

Hevoset on tönöttäneet nyt laitumella toista viikkoa, huomenna täytyy mennä taas siirtämään lohkoa ja tekemään yksi lisää, meille kun tulee loppukesäksi hoitohevonen.

Meidän honkenkonkkeli on kasvanut, siitä on tullut jo niin iso poika. Yrittää hyppiä äitinsä selkään ja tunkee ruokakupille. Vaikuttaa siltä, että tältä pojalta lähtee vielä joskus sukukalleudet...


Mutta nyt jätkällä on nimi! Varsamaksu tupsahti postilaatikkoon ja heppa-järjestelmässä näkyy, että tammalla on varsa. Ihanaa!

Joten, saanko esitellä, ensimmäinen kasvattini: JUMMIJAMMI

 

Olisin halunnut antaa nimeksi Kesämies, mutta kun sellainen on kymmenen vuoden sisään ollut, vaikkakin kyseinen hevonen on jo kuollut. Höh.

Jos poika olisi tummempi, olisi siitä tullut Sysiässä. Tittelintuure kävi myös mielessä, mutta sen niminen shettisruuna on jo olemassa. Tamma olisi saanut nimen Juhannusheila.

Toisena vaihtoehtona matkaan lähti Kuulalaakeri. Miksen muuten antanut nimeksi Moukari? Lempinimeksi olisi varmaan tullut Moukka. Hahhah.

Vaikka onhan varsalla nyt jo lempinimiä. Minä sanon sitä toistaiseksi vauvaksi, mutta tarkoitus olisi puhua Jummista. Miehen tytär kutsuu sitä nimellä Tykki ja isälleni se on Jekku. Rakkaalla lapsella ja sitä rataa.

 

Kai sitä tarvitsisi mennä tekemään jotain yleispätevää...kai.

Palailen jokin toinen päivä, kamerassa on kuvia, tämän postauksen hyppelykuvat ovat päivältä, jona hevoset laskettiin laitumelle, oli siinä Jummilla ilo ylimmillään.

Lopuksi vielä kuvia söpöliineistä, joita meidän pihakuusessa asuu. Varpusia, ne oli niin söpöjä, että oli niitä pakko keittiön ikkunasta vähän kuvailla...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Näyttelytunnelmia.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle.

Huomaa uusi riimu. :)

Sanoin heti, kun saimme ponin alas kopista, että laitan sen takaisin ja lähdetään kotiin, poni on NIIN LIHAVA, en kehtaa näyttää sitä kenellekkään.

Lämmiteltiin vähän, Roope oli ihan innoissaan, hyppi pystyyn ja laukkaili, oli taas niin miesten mies että. ;)

Matkalla kehään, tässä kuvassa on jotenkin kiva tunnelma

Meidän kehästä oli jäänyt yksi pois, joten meitä oli sitten vain neljä. Roope oli ainoa vaalea, muut olivat niin tummia.
Poni ei olisi taas millään seissyt ja korjasin sen kerran pyöräyttämällä, peruuttamalla kun ei saa korjata, vaikka sitäkin joskus näkee. Käynti oli hidas, ravissa sain onneksi hoputettua sen edes vähän parempaan päin. Harmittaa, kun sillä on kiva ravi, mutta lyhyellä matkalla ei pääse oikein vauhtiin.

"Seiso nyt..."

Tälläinen käynti on meidän pallovatsalla.

Siinä sitten mentiin loppukierrosta porukalla, tuomari otti meidät ensimmäiseksi. "Sitten voittaja tähän", komensi sihteeri. What!? Miksi MEIDÄT siihen käskettiin..? Kiitos vain kilpakumppanille, joka ohjeisti meidät vielä kunniakierrokselle, olin kyllä niin pihalla kuin lumiukko, en ole ennen luokkavoittajaa esittänyt.

Hyvin hämmentyneenä kunniakierroksella.

 Meidän pikku heinävatsa tosiaan sai porukan ainoan kakkosen ja oli luokkavoittaja. Vau.

Kakkosen takia emme päässeet Ch-orin valintaan, emmekä olisi kyllä niille komeille oreille pärjännytkään.
Luulin, ettei meillä ole kakkosen takia asiaa BIS-kehään, mutta sinne olisimme saaneet mennä, huomasin asian, kun selasin käsiohjelmaa kotimatkalla... Hups. No, olin luokkavoitosta niin järkyttynyt, ettei sitä kaikkea huomaa.

Nyt vähän kutkuttelisi lähteä Loimaalle vuoden viimeisiin, sinne ehtii vielä ilmoittautua.

Varsan kanssa ollaan vähän harjailtu, riimu menee päähän normaalisti ja tallin sillasta mennään ulos ja sisälle, kuin vanha tekijä. Tänään laitetaan ne varmaan laitumeen, katsotaan millainen riemu siitä repeää, kun tilaa on enemmän. ;)
Jännityksellä odotetaan myös, että meneekö nimiehdotus läpi.

Minä lähden nyt aidalle, palailen varmaan myöhemmin viikolla.