Honkola Horse Show II 29.5.2014

No niin, viimeinkin sain kuvia näyttelystä, joten voin kirjoitella tännekkin niistä. :)
Honkola Horse Show II oli tosiaan helatorstaina 29.5.2014.

Team Heporanta tulossa, alta pois!

Meillä meinasi tulla pikkuisen kiire, kun naapuri, jolta lainasimme kopin, oli aamupäivällä hiitillä.
No, kerittiin kuitenkin, mutta en ehtinyt hevosia juurikaan lämmittämään, koska Roope olikin ensimmäisessä parissa ja sen jälkeen jokaisessa parissa minun esitettävä, ei jäänyt aikaa kuin aina toisen parin aikana vähän lämmittää. Lisäksi lämmitysalue oli aika pieni ja sitten kun ihmiset on siellä poikittain hevostensa kanssa ja hiekkaa kolme metriä, niin hankalaahan se vähän oli. Varsinkin Jummin kanssa, se kun oli ensimmäistä kertaa isossa maailmassa ja arvatenkin loikki ympäriinsä.

Olimme Roopen kanssa ensimmäisessä parissa toisena, ison puoliverisen parina.
Meidän vuoro tuli ja Roope oli normaaliin tapaansa todella vetelä. Tai käynti on reipas, heittää melkein raville välillä, mutta sitten ravissa se ei poispäin tuomareista (tammoista) haluaisi mennä millään. Olin asettelemassa ponia seisomaan ja vedin sitä eteenpäin korjatakseni jalkojen asentoa.
Yhtäkkiä päävehkeet jäi käteen... Nanosekunnin ajan seisoin siinä päävehkeet kädessä "voi vi***.."- ehdin ajatella. Ponin silmä kirkastui siinä samassa, kun se tajusi olevansa vapaa ja siinä samassa kauemmas minusta.

Poni vapaalla jalalla.

"Voi hitsiläinen, kiinni jäin."

Harmi, kun kukaan ei saanut kuvaa siitä, kun se pukitti ja sitten kuului pieni "iu". Minua lähinnä nauratti, vaikka tilanteessa ei juuri mitään hassua ollutkaan.
Herra 47 ei onneksi tajunnut , että olisi voinut livahtaa väliaidan virkaa toimittaneen muovinarun alta naisiin verryttelyalueelle. Ei, hän yritti portista. Kiitos parinamme olleelle ruunalle(?) ja hänen omistajalleen portin tukkimisesta. Muutaman kerran liikkeitä esiteltyään Roope suuntasi taas portille ja ystävällinen nainen loikkasi salamana kentälle ja otti herraa kaulasta kiinni.
Poni tiesi, että peli on pelattu ja antoi laittaa päävehkeet takaisin. Kiristelin leukaremmin ja takaisin kolmioon. "Saitteko nyt ravin?" - kysyin tuomarilta. "Parani huomattavasti"- oli vastaus. 

Loppu menikin sitten kunnialla ja sitten Tiinan toisen hevosen kanssa kehään menoon valmistumaan.
Esitin Jaanin, Jyminän ja Jummin vielä ja sitten meidät komennettiinkin pois verkka-alueelta, kun loppupään hevoset halusivat tulla valmistautumaan.


Täytyy nyt vähän antaa tässä kyllä palautetta tapahtumajärjestäjälle.
Ymmärrän, että kenttä on keskellä urheilualuetta ja urheilukentälle ei saa hevosen kanssa mennä, mutta alue on vähän pieni, kun hevosia on noin paljon ja joukossa oreja. Mekin olisimme voineet viedä hevoset koppiin, mutta kopeille oli kumminkin muutaman minutin kävelymatka ja lisäksi sinne ei kuulutuksia kuullut. Oli kiva seistä vesisateessa kylmässä tuulessa ja yrittää keksiä, että missä kävelyttää varsaa, joka ei halua seistä paikallaan ja jota tuomari käski pitää liikkeessä ennen sinisten kehää. Varsinkin kun joka nurkalla oli joku tamma, jonka käsittelijällä ei ollut mitään havaintoa siitä, ettei voi tuoda sen otuksensa persettä orin nenän eteen.

Poistuessamme kentältä sattui sitten yksi vaaratilanne. Olimme viemässä poikia pois, minä toin Jummia ja isäntä Roopea. Jummi nyt ei tytöistä oikein vielä mitään tajua, mutta Roope tajuaa. En tiedä, miksi edellämme mennyt hevonen yhtäkkiä pysähtyi ja lisäksi vastaan tunki hevosia siinä kapealla hiekkatiellä, mutta Roope hyppäsi edessään ollutta suomenhevosta päin. Ilmeisesti yritti päästä pukille tajuamatta kokoeroa. Suokki tietysti säikähti ja loikkasi urheilukentälle kaataen taluttajansa. Onneksi kenellekkään ei sattunut mitään, mutta kyllä siinä pelästyi yksi jos toinenkin.

En ymmärrä, että eikö ihmisillä ole mitään tilannetajua? Eikö jokainen hevosen kanssa liikkuva tarkkaile ympäristöään? Kyllä minä ainakin katson jo kotona lähtölistoista, että kuinka paljon oreja on paikalla ja tiedän sitten olla viemättä hevostani niiden lähelle.

Ymmärrän senkin, että ratsastuskouluissa ei ole oreja ja jos on, niin ne on isoja ja pahoja. Ainakin niin pikkutytöille sanotaan ja sitten kaikki on ihan kauhuissaan, kun tuolla on ori! Iik!
Orien käsittelyä pitäisi silti opettaa jossain, myös niille pikkutytöille. Vaikka ihan vain näyttää, ei tarvitse antaa mitään hullua pv-oria kenenkään talutettavaksi. Pitäisi neuvoa ja kertoa orin käytöstavoista. Jonkun pitäisi kertoa, että orit on samanlaisia, kuin muutkin hevoset, mutta niiden kanssa ja niiden lähellä täytyy muistaa varautua kaikkeen ja omalla toiminnallaan ehkäistä vahinkojen sattumista. Eikä tunkea sen tamman persettä poikittain orin eteen.

Orit on monta kertaa fiksumpia, kuin neitimäiset tammat tai pahankuriset ruunat. Minulla on ollut neljä hevosta, joista kolme on ollut oreja ja voin sanoa, että Kuula näistä kaikkein vaikein on, kun hänellä on joskus vähän kiima tai muuten kiukuttaa, niin kuin meitä naisia yleensä.
En aijo silti ruunata näitä herrojani ja aijon jatkossakin käydä mätsäreissä ja näyttelyissä niiden kanssa. Koska ei niitä voi pumpulissa pitää sen takia, että niillä on munat.
Jummistakin on kuoriutumassa siisti nuorimies, tuomarikin kehui sitä, kun hän oli niin nätisti. :)

Mites loppupäivä näyttelyissä sitten meni? Jossain vaiheessa alkoi tosiaan sataa ja minä yritin pitää Jummin liikkeessä, kun se vähän könkkäsi takasta ravissa. Roope oli porukan ainoa punainen, kaikilla muilla oli siniset. Menimme sitten sinisten kehään, josta Jummi nostettiin punaisiin.
Isäntä joutui tulemaan Roopen kanssa kehään..
No, Jummi pääsi pois, mikä nyt oli tietysti arvattavissa, sehän on täysin kehittymätön vielä.
Minut palkittiin parhaana esittäjänä, sain ihan älyttömän painavan satulatelineen. Siitä ei nyt ole kuvaa, mutta epäilen, että tallista kaatuu seinä, jos laitan sen sinne. x) Se on kyllä hieno teline, kyllä sille jotain käyttöä keksitään.

Vaihdoimme hevosia ja minä jatkoin Roopen kanssa. Pikkuhiljaa siinä porukka karsiutui, palkittiin upeinta harjaa ja söpöintä ponia, kunnes yhtäkkiä tajusin, että meitä oli vain kolme...
Ajattelin vain, että "ei perkele, poni pääsi kolmen parhaan joukkoon."
Sitten meidät pyydettiin keskelle ja kolmantena palkittiin iso valkoinen tamma, jonka omistaja meinasi revetä riemusta. :) Kakkoseksi tuli täpäkkä vuonistamma ja Roope sitten korjasi potin.
Saimme Hööksiltä hienon sinisen loimen, jossa on oikein koristeellinen häntälenkki. Se puettiin Roopen päälle ja lisäksi sain lippiksen ja pussin Canelo-korppuja. Voittaja sai myös muotokuvauksen, mutta soveimme Petran kanssa, että hän tulee meille kotiin jonain kauniina päivänä ottamaan kuvat, kun näyttelypaikalla tosiaan satoi. Lisäksi Roope näytti todella kyllästyneeltä jo koko touhuun, ei jaksanut enää edes tytöille ehdotella, kun olimme voittajapotretissa kaikki kolme.

Että sellainen päivä. Ensi kerralla otan mukaan jonkun kolmannen, joka voi pitää hevosta sillä aikaa, kun itse pukisi vaikka lisää vaatteita päälle. Ja joka kantaa kaikki palkinnot, se teline painoi ihan tuhottomasti! Roope oli muuten jälki-ilmoittautunut, päätin ilmoittaa sen mukaan, kun sieltä oli jäänyt hevosia niin paljon pois ja Jummilla oli seuraa kopissa. Että ihan hyvin sitä kävi. :)

Kiitos Petra Vesalalle / Petrus Kuvat kuvista, käykää sivuilla katsomassa lisää tunnelmia näyttelyistä, sekä muita Petran upeita kuvia.