Olen jo pidemmän aikaa haaveillut, että minulla olisi joskus aikaa ja ideoita kirjoittaa tähän blogiin enemmänkin. Haluaisin kertoilla meidän tallista, koirien ruokavaliosta, julkaista valokuvia jne. Vähän niin kuin lifestyle-blogi pellon reunalta.
Olenhan kerran tehnyt niin aktiivisesti, hääblogissa, joka sekin on jäänyt harmittavasti kesken, mutta vielä sen loppuun kirjoitan!
No, anyway. Uusi vuosi on aina uusi mahdollisuus, joskin, minulle jokainen aamu on uusi mahdollisuus, mutta tiedättehän te uuden vuoden taian? Kaikki haluaa yhtäkkiä 1.1 olla uusia ihmisiä, vähän krapulaisia, mutta kuitenkin. Kuntosalit täyttyy
(maaliskuussa siellä ei enää ole ketään), ihmiset pitää tipatonta
(ja vetää helmikuussa pään täyteen), syödään terveellisesti
(kunnes on pakko vähän herkutella välillä ja se jää päälle) ja niin eteenpäin.
Minulle tämä vuosi on oikeasti isoin ikinä. Edellisvuosi oli mullistava, oli häät ja aloitin opiskelun, mutta tämä vuosi lyö senkin laudalta. Koska minä valmistun ja se lykkää liikkeelle vierivän kiven, joka ei sammaloidu. En malta odottaa kevättä ja kesää. Sen takia olisi mukavaa jakaa niitä hetkiä.
Liityin jopa facebookkiin! Joskin turhauduin siellä jo ensimmäisenä päivänä. Minua kun ei kiinnosta, kun joku tykkäsi nenänkaivuuvideosta tai jos teit jämistä kinkkupiirakan. Ahdisti. Tumppasin kaikkien tälläisten tyyppien jutut alimpaan kastiin, eli en seuraa heitä.
Olen myös niin raaka, että hyväksyn kaverikseni vain ihmiset, jotka oikeasti tunnen, en siis kaiken maailman
"oon nähnyt sut baarissa töissä"-tyyppejä. Ei kiinnosta!
Mutta facebook on väärä kanava kirjoittaa pitkiä stooreja koirien ruokavalioista tai uudesta valjastelineestä. Onneksi sitä varten on nettipäiväkirja eli blogi!
Joten, tänä vuonna yritän kirjoittaa teille ajatuksiani hevostelusta, pitää päiväkirjaa näyttelyistä, jossa käymme ja on tässä paljon muutakin suunniteltu.
Ensinnäkin, Mr. Jummi radalle. Se pistelee ihan kivasti menemään kärryjen edessä, joskin tarvin kyllä myöhemmin keväällä ammattiapua, jonkun joka katsoo missä mennään ja mitä sitten tehdään.
Toiseksi. Roope täyttää kymmenen vuotta ja olen tainnut luvata kahvittaa ainakin kasvattajan... Eli Roopen kymppisynttärit tulossa! Lisäksi kävin jo kuikuilemassa shettisyhdistyksen näyttelylistaa ja mitä näinkään?! Huittisissa on mahdollisesti elokussa poninäyttelyt! OMG! Täytyyhän sinne nyt oman kylän orikin saada!
Haaveilin myös Roopen ilmoittamisesta oripäiville, mutta en ehtinyt ajamaan sitä tarpeeksi syksyllä ja lisäksi sen talvikarva kasvoi jo elokuussa - laita nyt tuollaiselle loimen vihaajalle loimi helteellä... Niin poni ei siis ole valmis sinne. En osaa edes ajatella sitä ajokoetta vai mikä se nyt on. Jotain ihmeen ratsukiemuroita siellä pitäisi kärryillä vedellä... Joo kiitos, mutta saanko keskittyä asiaan vuoden ja katsotaan sitten? Voipi olla, että huhtikuussa suuntaan katsomaan ponioripäiviä, niin saan jotain käryä asiasta.
Bamsen kanssa ainakin muutamat näyttelyt tiedossa, voipi olla, että jos se ei sijoituksia kerää, niin sitten jätämme näyttelytouhut. Kaikista ei ole näyttelyvalioiksi.
Kuula ja Rambo viettää oloneuvoksen elämää. Ovat selvästi niin fiksuja, että eivät joudu osallistumaan kaiken maailman hömpötyksiin. Kuula ei mene koppiin ja Rambo ei erityisesti rakasta näyttelyitä / vieraita ihmisiä / ylimääräistä tohinaa ja lisäksi sen sairaus vähän estää näyttelyissä käymisen. Mutta älkää murehtiko, molemmat ovat hyvin tyytyväisiä, eipä tartte stressata suotta!
Joten rennosti vuoteen 2017, katsotaan mitä tästä tulee!
