Kuula

Kuula 

Lempinimet: Qla, Stami, Tamuli
Rotu: Suomenhevonen
Syntynyt: 20.6.1996
Sukupuoli: tamma
Väri & merkit: tprt, tähdenaihe
Säkä: n. 160 cm
Kasvattaja: Maatalouden Tutkimusasema, Ypäjä
Omistaja: M. Pekkola, Huittinen

Kuula Sukupostissa

"Tammani vailla vertaa"

Kuulan kanssa kohtasimme vuonna 2001, kun se annettiin minulle nimikkohevoseksi Ypäjällä. Olin toivonut liikutettavaa nimikkoa ja Kuulaa sai ajaa niin paljon, kuin sielu sieti. Sillä oli elopainoa 640 kg, kun urakkamme syksyllä alkoi ja toukokuussa se oli karistanut yli 20 kg. Kolme vuotta kuljimme samoja polkuja Ypäjän metsissä, kävin ajamassa Kuulaa vielä silloinkin, kun minulla oli ravijatkolla kolme passia, jos vain sattui olemaan aikaa. Raviopettajamme ei sitä koskaan ymmärtänyt, mutta ei paljon muutakaan. Viimeisenä päivänäni opistolla, kun muut olivat jo lähteneet kotiin, minä menin ajamaan Kuulan. Kysyin tallimestarilta myyvätkö he tamman minulle, eivät luvanneet ja niin jätin Kuulan haikein mielin.

Tammikuussa 2005 olin käymässä oripäivillä ja taas menin kysymään, josko Kuula lähtisi mukaani. Asialla oli eri tallimestari, joka kuvitteli minun vitsailevan. Ymmärrettyään, että olin tosissani, saimme asian rullaamaan ja 31.1.2005 Kuula siirtyi minun omistukseeni ja lähti Ypäjältä.

Aluksi tammaa ajettiin ja sillä jopa hiitattiin kerran, mutta sitten muutimme omaan pihaan ja treenaaminen jäi. Olihan tamma jo iälläkin, se oli jo yhdeksän, kun ostin sen. Sen jälkeen olemme käyneet silloin tällöin mätsäreissä ja se yksi varsakin on maailmaan saatu, vaikka molemmat oli ensikertalaisia, minä ja tamma! Nykyään rouva nauttii oloneuvoksen elämästä, silloin tällöin lenkkeillään ja pidetään tietysti lauma kurissa.

Kuula on luonteeltaan hyvin... no.. se on tammamainen ja kumminkin ihmisen mieli. Samanlaisia jästipäitä taitaa olla sekä tamma, että emäntä, siinä onkin sitten välillä oikea tahtojen taisto menossa. Kuula toimii kärryjen ja reen edessä, ei pelkää liikennettä ja on vauhdikas ratsastaa. Mitään ratsukoulutuksessa saamiaan oppeja se ei muista ja sillä on tasan kaksi askellajia, kovaa tai tosi kovaa. Nyt vanhemmiten se on kyllä vähän tasaantunut ja jopa kävelee joskus koko lenkin. Hoidettavana se tykkää seistä ja kengityskin onnistuu, kunhan kengittäjä vain menee Kuulan ehdoilla, eikä hätäile turhia. Tarhasta se ei karkaa, vaikka lanka menisi pitkin maata ja toisille hevosille se on yleensä pomo, vanha rouva tuntee kyllä arvonsa. Lastaaminen on tamman ainoa heikko kohta. Välillä se kävelee koppiin heti, välillä kolmen tunnin yrittämisen jälkeen.

Minulle se on elämäni hevonen. Olemme kulkeneet yhtä matkaa yli 12- vuotta.
Miehet ovat vaihtuneet, mutta Kuula aina jää. ;)