Ristiäiset

Arkeen on taas palattu.
Maanantaina palasin hangonkeksi-hymy naamallani töihin ja tänään jo liimailin tuotetarroja mm. otsaani ja pojat käski lähteä kotiin. :)
Ehkä tuotetarra otsassa ja hangonkeksi oli jotenkin traumatisoiva yhdistelmä.
Pidän työstäni, oikeasti.

Hevoset on tönöttäneet nyt laitumella toista viikkoa, huomenna täytyy mennä taas siirtämään lohkoa ja tekemään yksi lisää, meille kun tulee loppukesäksi hoitohevonen.

Meidän honkenkonkkeli on kasvanut, siitä on tullut jo niin iso poika. Yrittää hyppiä äitinsä selkään ja tunkee ruokakupille. Vaikuttaa siltä, että tältä pojalta lähtee vielä joskus sukukalleudet...


Mutta nyt jätkällä on nimi! Varsamaksu tupsahti postilaatikkoon ja heppa-järjestelmässä näkyy, että tammalla on varsa. Ihanaa!

Joten, saanko esitellä, ensimmäinen kasvattini: JUMMIJAMMI

 

Olisin halunnut antaa nimeksi Kesämies, mutta kun sellainen on kymmenen vuoden sisään ollut, vaikkakin kyseinen hevonen on jo kuollut. Höh.

Jos poika olisi tummempi, olisi siitä tullut Sysiässä. Tittelintuure kävi myös mielessä, mutta sen niminen shettisruuna on jo olemassa. Tamma olisi saanut nimen Juhannusheila.

Toisena vaihtoehtona matkaan lähti Kuulalaakeri. Miksen muuten antanut nimeksi Moukari? Lempinimeksi olisi varmaan tullut Moukka. Hahhah.

Vaikka onhan varsalla nyt jo lempinimiä. Minä sanon sitä toistaiseksi vauvaksi, mutta tarkoitus olisi puhua Jummista. Miehen tytär kutsuu sitä nimellä Tykki ja isälleni se on Jekku. Rakkaalla lapsella ja sitä rataa.

 

Kai sitä tarvitsisi mennä tekemään jotain yleispätevää...kai.

Palailen jokin toinen päivä, kamerassa on kuvia, tämän postauksen hyppelykuvat ovat päivältä, jona hevoset laskettiin laitumelle, oli siinä Jummilla ilo ylimmillään.

Lopuksi vielä kuvia söpöliineistä, joita meidän pihakuusessa asuu. Varpusia, ne oli niin söpöjä, että oli niitä pakko keittiön ikkunasta vähän kuvailla...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Näyttelytunnelmia.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle.

Huomaa uusi riimu. :)

Sanoin heti, kun saimme ponin alas kopista, että laitan sen takaisin ja lähdetään kotiin, poni on NIIN LIHAVA, en kehtaa näyttää sitä kenellekkään.

Lämmiteltiin vähän, Roope oli ihan innoissaan, hyppi pystyyn ja laukkaili, oli taas niin miesten mies että. ;)

Matkalla kehään, tässä kuvassa on jotenkin kiva tunnelma

Meidän kehästä oli jäänyt yksi pois, joten meitä oli sitten vain neljä. Roope oli ainoa vaalea, muut olivat niin tummia.
Poni ei olisi taas millään seissyt ja korjasin sen kerran pyöräyttämällä, peruuttamalla kun ei saa korjata, vaikka sitäkin joskus näkee. Käynti oli hidas, ravissa sain onneksi hoputettua sen edes vähän parempaan päin. Harmittaa, kun sillä on kiva ravi, mutta lyhyellä matkalla ei pääse oikein vauhtiin.

"Seiso nyt..."

Tälläinen käynti on meidän pallovatsalla.

Siinä sitten mentiin loppukierrosta porukalla, tuomari otti meidät ensimmäiseksi. "Sitten voittaja tähän", komensi sihteeri. What!? Miksi MEIDÄT siihen käskettiin..? Kiitos vain kilpakumppanille, joka ohjeisti meidät vielä kunniakierrokselle, olin kyllä niin pihalla kuin lumiukko, en ole ennen luokkavoittajaa esittänyt.

Hyvin hämmentyneenä kunniakierroksella.

 Meidän pikku heinävatsa tosiaan sai porukan ainoan kakkosen ja oli luokkavoittaja. Vau.

Kakkosen takia emme päässeet Ch-orin valintaan, emmekä olisi kyllä niille komeille oreille pärjännytkään.
Luulin, ettei meillä ole kakkosen takia asiaa BIS-kehään, mutta sinne olisimme saaneet mennä, huomasin asian, kun selasin käsiohjelmaa kotimatkalla... Hups. No, olin luokkavoitosta niin järkyttynyt, ettei sitä kaikkea huomaa.

Nyt vähän kutkuttelisi lähteä Loimaalle vuoden viimeisiin, sinne ehtii vielä ilmoittautua.

Varsan kanssa ollaan vähän harjailtu, riimu menee päähän normaalisti ja tallin sillasta mennään ulos ja sisälle, kuin vanha tekijä. Tänään laitetaan ne varmaan laitumeen, katsotaan millainen riemu siitä repeää, kun tilaa on enemmän. ;)
Jännityksellä odotetaan myös, että meneekö nimiehdotus läpi.

Minä lähden nyt aidalle, palailen varmaan myöhemmin viikolla.