2013 kalkkiviivoilla

copyright Microsoft free clipart

Uuden vuoden juhlinta on alkanut jo ainakin täällä Huittisissa, keskustassa näytetään ampuvan raketteja, mutta meidän nurkilla ei kukaan ole moiseen vielä innostunut. Itse emme ostaneet raketteja ollenkaan ja tuskin niitä tuolla tuulessa olisi syttymäänkään saanut.

Hevoset syövät tarhoissa heiniä ja katselevat välillä taivaalla välkkyviä valoja. Jummikin ottaa täysin lunkisti, ei paljon raketit haittaa.

Rambo on kiinnostuneempi riehumisesta pallon/sukan kanssa ja tuntuu, ettei se edes noteeraa paukahduksia.

Me tästä mennään kohta ottamaan hevoset sisääb ja sitten saunomaan, katsotaan jaksaako tässä mitään sen kummempaa tänään enää tehdä.

HEPORANNAN VÄKI TOIVOTTAA KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JA TAPAHTUMARIKASTA UUTTA VUOTTA 2014!

Ensi vuonna taas uusin kujein. ;)

Musta joulu.

On kyllä TODELLA jouluinen olo täällä vesisateen ja kuran keskellä.
No, ei kai sitä joka joulu voi lunta ja pakkasta olla.

Meidän joulu on mennyt rauhallisissa tunnelmissa, hevoset saivat eilen porkkanoita ja leipää ja Rambo herkutteli koirankekseillä ja sai muutaman uuden pallon taas hukattavaksi.

Ohessa muutama kuva meidän joulusta.

Joo, meillä on joulunakin pääkalloja. :)

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!


 

Onnea Rambo 3v.!

Meidän ihana pikkuvesseli täyttää tänään jo kolme vuotta!

Rambo on juhlinut synttäreitään nauttimalla kana-porkkanafileherkkuja, leikkimällä pallolla ja ottamalla torkut.

Muuten elämä täällä pellolla on ollut rauhallista. Ja kuraista.
Pakkasta kaivataan! Onneksi tänään on ollut maassa sellainen pikkuhärmä koko päivän.

Mulla olisi paljon julkaisemattomia kesäkuvia ja muuta, tuntuu vain tyhmältä julkaista jotain vanhoja kuvia, tuo Rambon kuvakin on otettu kesällä mökillä...

Jummi käytiin eilen tunnistamassa ja samalla se myös rokotettiin. Varsa käyttäytyi varsin mallikkaasti, se ainoastaan yritti ensitöikseen haukata eläinlääkäristä palan. x)

Mutta palataan myöhemmin taas asiaan, ehkä jouluna viimeistään laitan uusia kuvia...

Onnittelut syntymäpäivän johdosta myös Julille ja Bhavatalle!

Ristiäiset

Arkeen on taas palattu.
Maanantaina palasin hangonkeksi-hymy naamallani töihin ja tänään jo liimailin tuotetarroja mm. otsaani ja pojat käski lähteä kotiin. :)
Ehkä tuotetarra otsassa ja hangonkeksi oli jotenkin traumatisoiva yhdistelmä.
Pidän työstäni, oikeasti.

Hevoset on tönöttäneet nyt laitumella toista viikkoa, huomenna täytyy mennä taas siirtämään lohkoa ja tekemään yksi lisää, meille kun tulee loppukesäksi hoitohevonen.

Meidän honkenkonkkeli on kasvanut, siitä on tullut jo niin iso poika. Yrittää hyppiä äitinsä selkään ja tunkee ruokakupille. Vaikuttaa siltä, että tältä pojalta lähtee vielä joskus sukukalleudet...


Mutta nyt jätkällä on nimi! Varsamaksu tupsahti postilaatikkoon ja heppa-järjestelmässä näkyy, että tammalla on varsa. Ihanaa!

Joten, saanko esitellä, ensimmäinen kasvattini: JUMMIJAMMI

 

Olisin halunnut antaa nimeksi Kesämies, mutta kun sellainen on kymmenen vuoden sisään ollut, vaikkakin kyseinen hevonen on jo kuollut. Höh.

Jos poika olisi tummempi, olisi siitä tullut Sysiässä. Tittelintuure kävi myös mielessä, mutta sen niminen shettisruuna on jo olemassa. Tamma olisi saanut nimen Juhannusheila.

Toisena vaihtoehtona matkaan lähti Kuulalaakeri. Miksen muuten antanut nimeksi Moukari? Lempinimeksi olisi varmaan tullut Moukka. Hahhah.

Vaikka onhan varsalla nyt jo lempinimiä. Minä sanon sitä toistaiseksi vauvaksi, mutta tarkoitus olisi puhua Jummista. Miehen tytär kutsuu sitä nimellä Tykki ja isälleni se on Jekku. Rakkaalla lapsella ja sitä rataa.

 

Kai sitä tarvitsisi mennä tekemään jotain yleispätevää...kai.

Palailen jokin toinen päivä, kamerassa on kuvia, tämän postauksen hyppelykuvat ovat päivältä, jona hevoset laskettiin laitumelle, oli siinä Jummilla ilo ylimmillään.

Lopuksi vielä kuvia söpöliineistä, joita meidän pihakuusessa asuu. Varpusia, ne oli niin söpöjä, että oli niitä pakko keittiön ikkunasta vähän kuvailla...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Näyttelytunnelmia.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle.

Huomaa uusi riimu. :)

Sanoin heti, kun saimme ponin alas kopista, että laitan sen takaisin ja lähdetään kotiin, poni on NIIN LIHAVA, en kehtaa näyttää sitä kenellekkään.

Lämmiteltiin vähän, Roope oli ihan innoissaan, hyppi pystyyn ja laukkaili, oli taas niin miesten mies että. ;)

Matkalla kehään, tässä kuvassa on jotenkin kiva tunnelma

Meidän kehästä oli jäänyt yksi pois, joten meitä oli sitten vain neljä. Roope oli ainoa vaalea, muut olivat niin tummia.
Poni ei olisi taas millään seissyt ja korjasin sen kerran pyöräyttämällä, peruuttamalla kun ei saa korjata, vaikka sitäkin joskus näkee. Käynti oli hidas, ravissa sain onneksi hoputettua sen edes vähän parempaan päin. Harmittaa, kun sillä on kiva ravi, mutta lyhyellä matkalla ei pääse oikein vauhtiin.

"Seiso nyt..."

Tälläinen käynti on meidän pallovatsalla.

Siinä sitten mentiin loppukierrosta porukalla, tuomari otti meidät ensimmäiseksi. "Sitten voittaja tähän", komensi sihteeri. What!? Miksi MEIDÄT siihen käskettiin..? Kiitos vain kilpakumppanille, joka ohjeisti meidät vielä kunniakierrokselle, olin kyllä niin pihalla kuin lumiukko, en ole ennen luokkavoittajaa esittänyt.

Hyvin hämmentyneenä kunniakierroksella.

 Meidän pikku heinävatsa tosiaan sai porukan ainoan kakkosen ja oli luokkavoittaja. Vau.

Kakkosen takia emme päässeet Ch-orin valintaan, emmekä olisi kyllä niille komeille oreille pärjännytkään.
Luulin, ettei meillä ole kakkosen takia asiaa BIS-kehään, mutta sinne olisimme saaneet mennä, huomasin asian, kun selasin käsiohjelmaa kotimatkalla... Hups. No, olin luokkavoitosta niin järkyttynyt, ettei sitä kaikkea huomaa.

Nyt vähän kutkuttelisi lähteä Loimaalle vuoden viimeisiin, sinne ehtii vielä ilmoittautua.

Varsan kanssa ollaan vähän harjailtu, riimu menee päähän normaalisti ja tallin sillasta mennään ulos ja sisälle, kuin vanha tekijä. Tänään laitetaan ne varmaan laitumeen, katsotaan millainen riemu siitä repeää, kun tilaa on enemmän. ;)
Jännityksellä odotetaan myös, että meneekö nimiehdotus läpi.

Minä lähden nyt aidalle, palailen varmaan myöhemmin viikolla.

Vauva-arkea

Yritän tässä vältellä siivousta, joten tulin laittamaan vähän varsakuvia eetteriin. ;)
  

Varsa on samanlainen jästipää, kuin emän(tän)sä, se ei millään tulisi tallista ulos / sisälle talliin ja koheltaa emää tarhaan vietäessä minne sattuu. Ja kun sitä menet ohjaamaan, niin viimeiseen asti pullikoi vastaan. 
Tänään aamulla puin sille riimun. Eihän sitä siitä voi vielä taluttaa, mutta onpahan totutettu, että riimu laitetaan aamulla, kun mennään ulos.

Kuulakin on vähän jo rauhoittunut, eilen se vielä juoksi jokaisen askeleen varsan perässä tarhassa, mutta tänään se katseli vauvelin pyrähtelyitä heinäannoksensa äärestä.
Lisäksi kävin harjaamassa siitä enimpiä kuramurikoita pois, niin tammahan oikein nautti. Rapsutti sitten vähän sillai väkivaltaisesti takaisin, saa nähdä millainen mustelma käteen tulee... Harjassa rouvalla on edelleen sellainen kurakuorrute että, täytyy niitä ehtoolla ropsia pois.

Roopen kanssa ollaan ajeltu, ensi viikolla saakin sitten kaivaa taas näyttelysuitsia ja muita hilavitkuttimia naftaliinista ja hermoilla kolme päivää ennen näyttelyitä. Mitäköhän vaatteita sitä itse laittaisi? Näytti nuo suorat housut pyörivän jalassa, kun viimeksi niitä sovitin, kyllä se alkuvuoden treeni jossain näkyy.

Jospa nyt sitten tässä vaikka siivoisin, kuudelta olisi menoa, jos oikein riisuisi nämä hevosenhajuiset ja kuraiset vaattensa, pesisi kuran ja pölyn pois naamastansa ja laittaisi hiukset... Vai tunkisinko vain lippiksen päähän ja sanoisin olevani maalta ja lomalla? Kas siinä pulma.

Minäkin vähän koivua maistelen, vaikkei oo ees hampaita!

Varsa, mikä maailman paras päänraaputusteline!

 

Muuttopuuhissa.

Terve kaikille, tasapuolisesti.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, että yhdistän molemmat blogini ja nyt, kun olen kesälomalla, on aikaa tehdä tämä pieni projekti.

Molemmat blogit, Rambon ja hevosten siis, ovat olleet pienellä hiljaisuudella viime ajat, johtuen siitä, että elämässämme on on sattunut ja tapahtunut. Muutimme tosiaan omaan kotiin noin vuosi sitten ja se on vieläkin vähän kesken (ja tulee olemaan sitä aina), joten aikaa netissä roikkumiselle ei ole juuri ollut.

Sitten kun päivitän jompaa kumpaa, tekisi mieli kirjoittaa Rambon kuulumisia ja huomaa olevansa hevosblogissa ja päinvastoin, niin alkaa kieltämättä välillä turhauttaa sinne tänne klikkailu ja päivittely.
Joten, nyt sekä hevoset, että Rambo, muuttivat uuden nimen alle, tästä eteenpäin meitä seuranneet joutuvat lukemaan kaikkien kuulumiset. Lukijakato tuskin on melkoinen, tuskin teitä muutenkaan kauhean montaa siellä ruudun takana käy meidän sekoiluja lukemassa. ;)
Sitä paitsi, joskus tekisi mieli julkaista kuva jostain muustakin asiasta, kuin eläimiin liittyvästä, esim. luonto- tai ravikuva. Tai kirjoittaa jostain ihan muusta tapahtumasta, nyt voin tehdä sen, uuden nimen varjolla!

Mikä ihme sitten on Heporanta? 
Se on meidän koti. Tonttia kun lohkottiin, piti paikalle keksiä nimi ja siitä tuli sitten Heporanta, rannallahan tässä ollaan ja hevosia on pihassa. Pirunpelto olisi kanssa ollut kiva... tai Dynastia. Olisi vain näyttänyt hassulta kartassa. Talohan kulkee nimellä Dynastia, se oli sitä jo rakennusaikana ja sai nimensä työkaverini kommentista.

Meidän pihaidylli on erikoinen, talo ja autotalli ovat uusia (autotalli itseasiassa vielä kesken), navetta ja loput ulkorakennukset rakennettu 50- ja 60-luvulla. Eli kaikenlaista rapsuteltavaa ja korjattavaa on koko ajan.
Päälle vielä pelto- ja heinätyöt, eläinten hoitaminen, päivä- ja yötyö, sekä sekalainen kasa harrastuksia, niin voitte uskoa, että tylsää ei ainakaan ole ja illalla uni tulee, kun päänsä tyynyyn painaa. Ei siis myöskään kannata ihmetellä, jos en ihan joka päivä käy blogia päivittämässä.

Olen vielä muutaman viikon lomalla ja varsan kasvamisen seuraamisen lisäksi suunnitelmissa olisi mennä ponin kanssa näyttelyyn Kokemäelle ja vähän tekisi mieli mennä mätsäreihin koiran kanssa. Lisäksi olisi maalaushommia ja kaikkea muuta nyppimistä, kun vaan viitsisi tehdä jotain! Olen kerrankin saanut lomamoodin päälle ja vaan löhönnyt, eikä mulla ollut edes lomallejäämis-stressiä... Outoa, olen varmaan tullut vanhaksi.

Mutta, toivottavasti viihdytte täällä uudessakin blogissa, vanhoihin blogeihin pääsee linkkivalikosta. 

Loppuun vielä kuva meidän upeasta pihapeikosta. Tästä ei pidä kenenkään loukkaantua, puutarhatontut ovat T Y L S I Ä, mutta peikko rokkaa kyllä!