Rambo 5-vuotta!

Onnea Rambo!

Rambo noin 1½kk ikäisenä. © Kennel Taikasuden

Rambo on ensimmäinen koirani ja yhdessä on kuljettu jo hyvän matkaa.

Rambo ja superonnellinen uusi emäntä lähdössä kotiin. © Kennel Taikasuden

Yhdessä on koettu ilot ja surut, jätetty, rakastuttu, muutettu, reissattu, opeteltu uimaan ja ihmetelty pikkuveikan loppumatonta energiaa. On paimennettu hevosia, peläytelty jakoauton kuljettajia, ajeltu traktorilla, heitelty palloa juhannusyö ja opittu uusia asioita.

Rakastan tuota karvakerää ja toivon, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta. ♥

Onnittelut myös täyssisaruksille Julille ja Bhavatalle!

Lauantaina meillä juhlitaankin sitten yhteissynttäreitä! :D

Onnea Bamse!

Viime vuonna meille muutti tälläinen karvakasa.


Nyt siitä on kasvanut jo iso mies!

Onnea Bamse 1-vuotta!

Onnittelut myös velipojalle Raumalle!

Bamse jatkaa näyttelyuraansa ensi kuussa Seinäjoella.
Ja kyllä, aijon viedä sen trimmattavaksi, on todella pitkässä turkissa, mutta en uskalla itse mennä lähellekään sakset kädessä, etten vain pilaa sen turkkia.

Yritän oikeasti pikkuhiljaa saada Jummin näyttelyt ulos, kuvathan mulla on ollut jo ties kuinka kauan. No, jos tässä etäviikolla ehtisi...

Kivaa syksyä kaikille!

Jummin miehistymisriitti.

Koska Jummin mätsäreistä ei ole vielä kuvia hallussa, niin otetaan tähän väliin kuvia Jummin laitumelle laskusta.

Veimme sen muutaman ratsun kaveriksi orilaitumelle Loimaalle 29.5.
Silloin oli sentään hieno ilma, toista se on nyt...

Ihanaa juhannusta kaikille!

Terveisiä Suomen Turust!

Terveisin: Heinävatsan omistaja

Bamse Häijäässä.

No niin, otetaas vähän blogia kiinni taas välillä. :)
Kuvat ovat kyllä huonoja, ilma oli sateinen ja en tajunnut laittaa pidempää putkea kameraan.

"En minä niin välittäis tulla..."

Kuukausi sitten oltiin Bamsen kanssa näyttelyssä. Kyseessä siis Häijään ryhmänäyttelyt 9.5.15.
Kasvattaja sai minut puhuttua tuomaan pennun sinne, lupasi esittää sen, ettei minun tarvitse mennä kehään. Suostuin, koska näyttelyt olivat lähellä ja kiva nähdä kasvattajaa ja Bamsen sukulaisia.
Lisäksi noin pientä ei tarvitse vielä juurikaan kehään trimmata.

Bamse oli pentuluokassa ja luokkansa ainoa.
Vähän kyllä jännitti, siis minua, että miten pentu selviytyy, se kun ei hirveästi ole isoja ihmismassoja saati sitten toisia koiria nähnyt.

"Mikä hiton setä tää on, kun suuhun pakkaa?!"

Mutta Bamse oli ihan oma itsensä, välillä menossa toiseen suuntaan ja välillä takatassuillaan juosten.
Pöydällä vähän jänskätti, mutta tuomari oli kuulemma tykännyt Bamsesta ja hyvät arvostelut se saikin. Arvostelussa lukee sen olevan lupaava ja sai se KP ja ROP-pentu-ruusukkeet. Ja pokaalin. :)

Olen kyllä Bamsesta niin ylpeä!
Lupasin, että ilmoitan sen Seinäjoen näyttelyyn syksyllä, kesällä en sitä valitettavasti ehdi näyttelyihin viemään häiden takia.

"Hei, täähän on tosi kivaa, tolla muijalla on herkkuja!"

Että sellainen ensi-esiintyminen Bamsella näyttelykehissä.
Kiitos kovasti Suskulle esittämisestä!
Koitan muistaa laittaa näyttelyarvostelun vaikka tuonne Bamsen omalle sivulle.
Loppuun vielä tuore poseerauskuva palkintojen kanssa, tästä huomaa, että karva on vähän kasvanut kuukaudessa... Mutta en uskalla itse lähestyä sitä saksien kanssa (ei, ette näe kuvia Rambon trimmistä...), taidan viedä ammattilaiselle...

Seuraavaksi pureudutaan Jummin näyttelypäivään.

Heinävatsan voittokulku.

Blogin päivitystahti on kyllä ollut ihan mahtava!

No, syy on ollut siinä, ettei minulla pitkään aikaan ollut kuvia Loimaan poninäyttelyistä, mutta nyt on, ainakin pari. Omaa kameraahan meillä ei ollut mukana.

Poninäyttelyt olivat 25.10.14 ja sinne lähdettiin siis Roopen kanssa.

Näyttelyt olivat Loimihaassa, jossa ollaan oltu pari kertaa ennenkin. Siellä oltiin aikataulusta "vähän" jäljessä, kun saavuimme paikalle ja pihalla luonnollisesti todella kylmä. Itse olin kääriytynyt toppahaalariin, sen verran tuiversi.

Roope oli oma rauhaton itsensä, joten kävelytin ja juoksutin sitä poluilla, radalla ja käytiin vähän kentälläkin. Muutamalle kuvaajallekin seisotin sen, vaikka ei siitä meinannut oikein mitään tulla.

Ennen omaa luokkaamme menimme maneesiin odottamaan ja siellä herra käyttäytyi nätisti.
Sitten kehään, meidän luokassa oli yhteensä kuusi oria. Muutamasta näin heti, että ovat ihan liian "kuivassa" kunnossa, tuomari oli kumminkin ulkomaalainen, he tykkäävät usein muhkummasta. ;)

Roope ei taas halunnut millään ravata poispäin... Rasittava kaveri!
Tuomari kävi joka koittamassa jalkoja ja nosti hännän pois tieltä takaa katsoessa.
Sitten loppukierrokselle. Tuomari huiskii meille, että tähän näin seisomaan, olin menossa väärään paikkaan, kun ohjeistettiin, että tähän ensimmäiseksi. Olin taas ihan pihalla, että mitä hel*ettiä me tässä ekana tehdään?

Sitten mulle lykättiin kädet täyteen ruusukkeita ja kuuluttaja kertoo, että ponini on voittanut luokan, I palkinnolla ja on samalla luokan paras Suomessa syntynyt. Siis anteeksi mitä? Lisäksi pääsimme myös Reserve Champion-ori luokkaan... Mikä hitto se on?

Hyvin hämmentyneenä poistuin kunniakierroksen jälkeen kehästä, epäillen tuomarin näkökykyä.
Lykkäsin ruusukkeet isännän käteen ja sanoin, että hän saattaa nyt vähän myöhästyä sieltä firman keilausreissulta, kun tää heinävatsa otti ja voitti ton luokan ja meen täytyy mennä vielä johonkin Champion-kehään...

Kävin kysymässä, että onko meillä mahdollisuus mennä BIS-kehään ja kansliasta kerrottiin, että tottakai sinne kannattaa ja saa mennä, varsinkin, jos Champion-kehässä pärjää.

Ei sitten muuta kuin Champion-kehään, siellä oli yhteensä kolme, joista yksi oli ruuna.
Ruuna ei saanut palkintoa, mutta molemmat orit saivat, en todellakaan tiennyt kumpi oli parempi, luulin sen mustan orin voittaneen, koska se sai ruusukkeen ensin. Luin sitten arvostelusta, että Roope oli voittanut. Heinävatsa oli siis myös Reserve Champion-ori. Mitä täällä tapahtuu?

Näyttelyt olivat mukavasti tunnin myöhässä. Jäimme kuitenkin BIS-kehään.
Siellä oli valtavan hienoja poneja, enkä todellakaan odottanut menestystä, mutta olihan se hienoa päästä sinne! Viisi meitä oli jäljellä lopuksi, joten Roope oli neljäs tai viides.
Ihan uskomaton suoritus!
 Ja isäntäkin kerkesi keilaamaan puoli tuntia myöhässä. :)

Oli kyllä hieno näyttelyvuosi Roopella viime vuonna!
Mätsäri-voitto keväällä ja rotunäyttelyiden luokkavoittaja ja ties mitä loppuvuodesta!
Nyt olen ilmoittanut sen 13.6 Turkuun. Ypäjän näyttelyyn olisin myös ilmoittanut, mutta meillä on häät silloin, ei pysty repeemään. :) Mutta Loimaalle mennään varmaan myös tänäkin vuonna.

Kiitos kuvista Omenakellari Photographyn Jennalle!

Nyt minulla onkin rästissä enää Jummin mätsärit, Bamsen näyttelyt ja Jummin laitumelle lasku, kyllä tämä tästä! Palailen. :)

Kaalisaaren mätsärit 27.9.2014

Kuten jo ...öö..tarkistaa... lokakuun alussa kirjoitin, niin kävimme Sastamalassa mätsäreissä.
Mukana meillä oli ainoastaan nuori herra, eli Jummin kanssa oltiin liikenteessä. 

Myöhästyimme lahjakkaasti paikalta, suokkiluokka oli jo täydessä tohinassa ja meidän vuoro oli jo mennyt, oma vika, mitäs lainasin naapurin kopin, joka oli hiitillä.
No, tuomari onneksi ei ollut pahoillaan, vaan otti meidät jonkun ruunan pariksi.

Oli muuten maailman oudoimmat mätsärit.
Kävelin Jummin kanssa jonkun kymmenen kierrosta kehää ympäri, ruusuke kouraan ja kiitos seuraavat.

Kukaan ei käskenyt mennä ravia. Kukaan ei pyytänyt seisottamaan hevosta ja tutkinut sitä edestä ja takaa. Ei, me vaan käveltiin pareittain siellä kehässä ja toiselle punainen ja lämmintä kättä.
Taisi Tonilla olla kiire... no, johonkin, tätä voi lukea joku lapsikin, joten en nyt kirjoita. ;D

Olen joskus kauan sitten ollut Niemisen tuomaroimissa mätsäreissä Kuulan kanssa ja silloin jaksoi kyllä arvostella jokaisen erikseen ja ravattiin ja seistiin...

Toisen kaverini hevosen kanssa juoksin vissiin kaksi kierrosta, kun parimme kuului kysyvän, että otetaanko ravia. "No joo, voi ravata jos haluaa, ei oo pakko."

Ketä nämä oikein palveli?
Okei, ilma oli kaunis, mutta Nieminen suihki kyllä mätsärit pikapikaa, loikkasi Audiinsa, heilutteli ja huuteli et "oli kivaa" ja kaasutti kivet sinkoillen pois. 
Kaikki erikoispalkinnot jäi jakamatta. Kukaan ei ollut paras esittäjä. Kivoimmat jouhet jäi vaille palkintoa ja porkkanapussit sai ottaa itse, kun haki arvostelun. Jossa Jummillakin luki, että "hyvin kehittynyt". No joo, varsa näytti vuotiaskesänään kaksivuotiaalta, niin kai se sitten on.

Olihan meillä varsa yksin kopissa ja näki vähän muita polleja, mut siihen se jäi.
Ei oikein tullut kehäkokemusta, kun ei siellä tehty muuta, kuin kävelty. 
Minä nyt olen vanha kehäraakki näyttelyissä, mutta entä ne pikkutytöt, jotka olisivat halunneet oppia esittämistä ja saada arvokasta kokemusta?

Ensi kerralla, kun mätsäreitä on tuomaroimassa Herra Toni Nieminen, niin en kyllä vaivaudu hevostani ilmoittamaan. Sääli myös Jokilaakson Hevosystävien kannalta, kun näkivät taas vaivan järjestää näyttelyt, jotka ovat joka vuosi olleet tosi kivat ja sitten tuomari floppasi ihan täysin.
No, silti menen paikalle taas ensi vuonna, kunhan vain tuomari on eri, ei ollut järjestäjien vika kyllä tämä.

Jummin kuvat Mirella Ruotsalainen / Hertjekker, kopioiminen kielletty!
Lisää kuvia mätsäreistä löydät täältä.

Ensi kerralla sitten Loimaan Poninäyttelyistä! :)