Vauva-arkea

Yritän tässä vältellä siivousta, joten tulin laittamaan vähän varsakuvia eetteriin. ;)
  

Varsa on samanlainen jästipää, kuin emän(tän)sä, se ei millään tulisi tallista ulos / sisälle talliin ja koheltaa emää tarhaan vietäessä minne sattuu. Ja kun sitä menet ohjaamaan, niin viimeiseen asti pullikoi vastaan. 
Tänään aamulla puin sille riimun. Eihän sitä siitä voi vielä taluttaa, mutta onpahan totutettu, että riimu laitetaan aamulla, kun mennään ulos.

Kuulakin on vähän jo rauhoittunut, eilen se vielä juoksi jokaisen askeleen varsan perässä tarhassa, mutta tänään se katseli vauvelin pyrähtelyitä heinäannoksensa äärestä.
Lisäksi kävin harjaamassa siitä enimpiä kuramurikoita pois, niin tammahan oikein nautti. Rapsutti sitten vähän sillai väkivaltaisesti takaisin, saa nähdä millainen mustelma käteen tulee... Harjassa rouvalla on edelleen sellainen kurakuorrute että, täytyy niitä ehtoolla ropsia pois.

Roopen kanssa ollaan ajeltu, ensi viikolla saakin sitten kaivaa taas näyttelysuitsia ja muita hilavitkuttimia naftaliinista ja hermoilla kolme päivää ennen näyttelyitä. Mitäköhän vaatteita sitä itse laittaisi? Näytti nuo suorat housut pyörivän jalassa, kun viimeksi niitä sovitin, kyllä se alkuvuoden treeni jossain näkyy.

Jospa nyt sitten tässä vaikka siivoisin, kuudelta olisi menoa, jos oikein riisuisi nämä hevosenhajuiset ja kuraiset vaattensa, pesisi kuran ja pölyn pois naamastansa ja laittaisi hiukset... Vai tunkisinko vain lippiksen päähän ja sanoisin olevani maalta ja lomalla? Kas siinä pulma.

Minäkin vähän koivua maistelen, vaikkei oo ees hampaita!

Varsa, mikä maailman paras päänraaputusteline!

 

Muuttopuuhissa.

Terve kaikille, tasapuolisesti.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, että yhdistän molemmat blogini ja nyt, kun olen kesälomalla, on aikaa tehdä tämä pieni projekti.

Molemmat blogit, Rambon ja hevosten siis, ovat olleet pienellä hiljaisuudella viime ajat, johtuen siitä, että elämässämme on on sattunut ja tapahtunut. Muutimme tosiaan omaan kotiin noin vuosi sitten ja se on vieläkin vähän kesken (ja tulee olemaan sitä aina), joten aikaa netissä roikkumiselle ei ole juuri ollut.

Sitten kun päivitän jompaa kumpaa, tekisi mieli kirjoittaa Rambon kuulumisia ja huomaa olevansa hevosblogissa ja päinvastoin, niin alkaa kieltämättä välillä turhauttaa sinne tänne klikkailu ja päivittely.
Joten, nyt sekä hevoset, että Rambo, muuttivat uuden nimen alle, tästä eteenpäin meitä seuranneet joutuvat lukemaan kaikkien kuulumiset. Lukijakato tuskin on melkoinen, tuskin teitä muutenkaan kauhean montaa siellä ruudun takana käy meidän sekoiluja lukemassa. ;)
Sitä paitsi, joskus tekisi mieli julkaista kuva jostain muustakin asiasta, kuin eläimiin liittyvästä, esim. luonto- tai ravikuva. Tai kirjoittaa jostain ihan muusta tapahtumasta, nyt voin tehdä sen, uuden nimen varjolla!

Mikä ihme sitten on Heporanta? 
Se on meidän koti. Tonttia kun lohkottiin, piti paikalle keksiä nimi ja siitä tuli sitten Heporanta, rannallahan tässä ollaan ja hevosia on pihassa. Pirunpelto olisi kanssa ollut kiva... tai Dynastia. Olisi vain näyttänyt hassulta kartassa. Talohan kulkee nimellä Dynastia, se oli sitä jo rakennusaikana ja sai nimensä työkaverini kommentista.

Meidän pihaidylli on erikoinen, talo ja autotalli ovat uusia (autotalli itseasiassa vielä kesken), navetta ja loput ulkorakennukset rakennettu 50- ja 60-luvulla. Eli kaikenlaista rapsuteltavaa ja korjattavaa on koko ajan.
Päälle vielä pelto- ja heinätyöt, eläinten hoitaminen, päivä- ja yötyö, sekä sekalainen kasa harrastuksia, niin voitte uskoa, että tylsää ei ainakaan ole ja illalla uni tulee, kun päänsä tyynyyn painaa. Ei siis myöskään kannata ihmetellä, jos en ihan joka päivä käy blogia päivittämässä.

Olen vielä muutaman viikon lomalla ja varsan kasvamisen seuraamisen lisäksi suunnitelmissa olisi mennä ponin kanssa näyttelyyn Kokemäelle ja vähän tekisi mieli mennä mätsäreihin koiran kanssa. Lisäksi olisi maalaushommia ja kaikkea muuta nyppimistä, kun vaan viitsisi tehdä jotain! Olen kerrankin saanut lomamoodin päälle ja vaan löhönnyt, eikä mulla ollut edes lomallejäämis-stressiä... Outoa, olen varmaan tullut vanhaksi.

Mutta, toivottavasti viihdytte täällä uudessakin blogissa, vanhoihin blogeihin pääsee linkkivalikosta. 

Loppuun vielä kuva meidän upeasta pihapeikosta. Tästä ei pidä kenenkään loukkaantua, puutarhatontut ovat T Y L S I Ä, mutta peikko rokkaa kyllä!