Arkeen on taas palattu.
Maanantaina palasin hangonkeksi-hymy naamallani töihin ja tänään jo liimailin tuotetarroja mm. otsaani ja pojat käski lähteä kotiin. :)
Ehkä tuotetarra otsassa ja hangonkeksi oli jotenkin traumatisoiva yhdistelmä.
Pidän työstäni, oikeasti.
Hevoset on tönöttäneet nyt laitumella toista viikkoa, huomenna täytyy mennä taas siirtämään lohkoa ja tekemään yksi lisää, meille kun tulee loppukesäksi hoitohevonen.
Meidän honkenkonkkeli on kasvanut, siitä on tullut jo niin iso poika. Yrittää hyppiä äitinsä selkään ja tunkee ruokakupille. Vaikuttaa siltä, että tältä pojalta lähtee vielä joskus sukukalleudet...
Mutta nyt jätkällä on nimi! Varsamaksu tupsahti postilaatikkoon ja heppa-järjestelmässä näkyy, että tammalla on varsa. Ihanaa!
Joten, saanko esitellä, ensimmäinen kasvattini: JUMMIJAMMI
Olisin halunnut antaa nimeksi Kesämies, mutta kun sellainen on kymmenen vuoden sisään ollut, vaikkakin kyseinen hevonen on jo kuollut. Höh.
Jos poika olisi tummempi, olisi siitä tullut Sysiässä. Tittelintuure kävi myös mielessä, mutta sen niminen shettisruuna on jo olemassa. Tamma olisi saanut nimen Juhannusheila.
Toisena vaihtoehtona matkaan lähti Kuulalaakeri. Miksen muuten antanut nimeksi Moukari? Lempinimeksi olisi varmaan tullut Moukka. Hahhah.
Vaikka onhan varsalla nyt jo lempinimiä. Minä sanon sitä toistaiseksi vauvaksi, mutta tarkoitus olisi puhua Jummista. Miehen tytär kutsuu sitä nimellä Tykki ja isälleni se on Jekku. Rakkaalla lapsella ja sitä rataa.
Kai sitä tarvitsisi mennä tekemään jotain yleispätevää...kai.
Palailen jokin toinen päivä, kamerassa on kuvia, tämän postauksen hyppelykuvat ovat päivältä, jona hevoset laskettiin laitumelle, oli siinä Jummilla ilo ylimmillään.
Lopuksi vielä kuvia söpöliineistä, joita meidän pihakuusessa asuu. Varpusia, ne oli niin söpöjä, että oli niitä pakko keittiön ikkunasta vähän kuvailla...
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti